tiistai 22. tammikuuta 2013

"Äiti, äiti..kiija, kiija"

 
                                              
                                              
 
Ilahduttavan usein kuulen 1,8kk poikamme suusta nuo sanat: Äiti, äiti kiija, kiija (kirja). Meillä luetaan paljon. Loruttelin pienelle miehelle hänen vielä ollessaan masussani ja lukeminen on jatkunut siitä saakka.  On ollut hauska huomata, että ne omat suosikit on sieltä jo hänellekin löytyneet (Muumi luukku-kirjat, eläinkirjat, traktori/autokirjat ym.) ja rohkenen väittää, että sanavarasto kasvaa koko ajan lukemisen myötä. Hellyttävää on se, että poika tulee itsekin yhtäkkiä aina pyytämään lukemista ja kun lukemaan kerran aletaan niin luetaampa kunnolla hän päättää..ja kantaa kaiken käsien ulottuvilla olevan kirjavarastonsa äidille. Ja tuumaa lopuksi:"yliin",siis syliin. Sylissä on mukavaa olla lukemisen hetki ja rauhoittua. Siinä sitten ihmetellään ja lueskellaan pitkä tovi ja usein ne suosikkikirjat pitää "lukea" moneen kertaan uudelleen samalla kertaa:)
 
Eppuluokkalainen puolestaan opettelee lukemaan ja hyvinhän se jo sujuukin. Kyllä sitäkin on hauska kuunnella, kun välillä kirjaimet voi vielä olla vähän hukassa ja sanoista tulla vähän hassun kuuloisia, mutta into on kova oppia! Mutta niin se on vain yhdessä lukeminen tärkeää eppuluokkalaisenkin kanssa, vaikka kuinka ollaan jo isoa poikaa, niin lukemisen hetkellä on mukava käpertyä kainaloon.
 
Entäs minä sitten? Pienenä tyttönä kannoin kirjastosta mm. Merja Jalon hevoskirjoja iiisoja pinoja mukanani ja luin niitä jokapaikassa..vessassa, ruokapöydässä, autossa, illalla, aamulla..Kun kunnolla opin lukemaan  muistan että kirja, ellei kaksi päivässä oli ihan normaali lukurytmi. Äiti tosin saattoi jonkinverran kommentoida, varsinkin ruokapöytä lukemista, mutta kun aina oli joku jännä kohta kesken! Oli kiva kun meidän kylällä oma pieni kirjasto, jonne oli helppo mennä. Samoin on nytkin. Olen niin tyytyväinen ja iloinen että meidän kylällä on oma pieni kirjasto. Ja millainen kirjasto se onkaan! Jo useita kertoja olen onnesta muikeana tullut uuden uutukaisen kirjan kanssa kotiin ja aina, aina kun olen kysynyt jotain uutuuskirjaa, se on sinne hankittu. Voiko parempaa palvelua ollakaan! Noh, nykyään tuo lukemisen määrä on muuttunut. Enkä enää lue ruokapöydässä..kuin korkeintaan lehden;)  Ja empä muista milloin olisin kirjan päivässä lukenut (jollei nyt niitä lastenkirjoja lasketa;) ) Nyt luen iltaisin. Se on minun oma hetkeni. Rauhoitun sohvannurkkaan tai mikä mieluinen nurkkaus nyt milloinkin minua puoleeni kutsuukaan. Uppoudun kirjan tarinaan, luon  mielessäni henkilöt, maisemat, miljöön..annan tarinan kuljettaa. Tai uppoudun ihaniin sisustuskirjojen tunnelmiin, ihastelen ja haaveilen..
 
Kirjojen lisäksi rakastan myös lehtiä! Niiden tuoksu on niin parasta! Minulla on kamalasti erilaisia lehtiä. Sisustuslehtiä ja naistenlehtiä, laidasta laitaan.  Koti ja Keittiö, Meidän Perhe, Anna, Kotivinkki, Talo ja Koti ym. Parhaita säästän ja pidän aina esillä "inspiraatio" pinon. Voi mennä hetki ennenkuin niihin kajoan, mutta sitten taas otan kasan lehtiä pinkastani ja aloitan lueskelun ja selailun. Mieheni aina naureskelee, kun kulutan aikaa lehtipinon äärellä..joskus tapanani oli jopa leikellä inspis kuvia talteen sellaiseen vihkoseen. On se vihko vieläkin tallella kyllä, mutta empä ole hetkeen sitä ehtinyt täyttämään. Ja vielä yksi juttu lehdistä mikä tuli mieleeni lapsuudesta. Naapuriin tuli Aku Ankka, meille ei. Ja joka keskiviikko (muistaakseni se silloinkin tuli keskiviikkoisin?) menin heille sen lukemaan. Aina. Liekö talonväkikään sitä ehtinyt lukemaan kun naapurintyttö juoksi sen lukemaan. Hih.
 
 
Pakko vielä laittaa lopuksi lemppariloruni lastenlorukirjasta PUOLUKKAVARVAS (Johanna Venho, Anne Peltola)
 
Vauvalla on kaikki kesken,
 kirjahyllyn kirjat pitää laittaa ja kuvalehden sivut mytätä ja taittaa.
Äidillä on kaikki kesken:
tiskit, pyykit, paperityöt, paksut kirjat, repaleyöt.
 
ei haittaa, ei haittaa:
pysähdytään ollaan tässä.
 Käki kukkuu hämärässä
 meille vielä sata vuotta.
Nyt ei hätiköidä suotta.
 
 
 
 
 Nyt minä selainen vain ihan pikkuisen tätä ihanaa kirjaa..Sitten unille.
 
 
 
-milla- 
 
 
 
 
 
 

6 kommenttia:

  1. Meilläkin luetaan lapsille paljon :) ja se onkin tuonut tarhassa/eskarissa hyvää palautetta, sen kuulemma huomaa jos kotona luetaan paljon. Poikani joka on eskarissa osaa lukea jo melkein täydellisesti... se on vaan kurjaa et siihenkin löytyy kateellisia ihmisiä ja sanotaan et ollaan väkisin opetettu :( Hän on ihan itseoppinut :)

    VastaaPoista
  2. Kirjat on kyllä elämän suola:)

    VastaaPoista
  3. Tulin blogistaaniselle vastavierailulle :)

    VastaaPoista
  4. Täälläkin vastavierailulla! Ihastuttava blogi, jään mielelläni kylään pitemmäksi aikaa ;D

    Teillä on ihana talo *huokaus*

    Jep ja kakluuneja ei voita mikään (no okei, vähän on puolueellinen mielipide, mutta...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista ja tervetuloa lukijaksi:)

      Poista